Jalat

Mistä voin päätellä, että minulla on jalkaongelma?

Useimmiten kipu ja/tai lisääntyvä jalkojen väsyminen ja rasittuminen antavat aiheen epäillä, että sinulla saattaa olla jalkaongelma. Kohtuullinen rasitus ei "normaalissa" jalassa aiheuta kipua ja väsymistä. Vaikkakin ylirasitus saattaa aiheuttaa jalkojen väsymistä, siihen harvoin normaalitapauksessa liittyy kipua. Mikäli jalkavaiva jatkuu pitkään tai kivuliaana riittävästä levosta huolimatta, on syytä kääntyä lääkärin puoleen.

Lapset eivät välttämättä valita jalkakipuja. Lisäksi perinteeksi on muodostunut, että lapsen jalasta johtuvia alaraajakipuja nimitetään "kasvukivuiksi". Lapset ovat myös taitavia harhauttamaan vanhempiaan ja vähentämään oireitaan välttelemällä liikkumista Tarkkaavaiset vanhemmat usein huomaavat jotain poikkeavaa lapsen tavassa liikkua, liikuntatottumuksissa, tai jalan rakenteessa. Varhainen puuttuminen tämäntapaisissa tilanteissa saattaa johtaa ongelman korjaamiseen tai sen pahentumisen estämiseen.

Kenkä voi aiheuttaa ongelmia jopa terveelle jalalle, puhumattakaan, jos jaloissasi on jonkin tyyppinen rakennevirhe, esimerkiksi patologinen latuskajalka. Toisaalta kengän poikkeavasta kulumisesta tai muotoutumisesta voi epäillä jaloissa olevan jotain vikaa. Jalkaongelmiin perehtynyt lääkäri voi korjata virheellisten kenkien aiheuttamia ongelmia sekä neuvoa ja opastaa kenkien valinnassa ja näin mahdollisesti estää uusien ongelmien syntymistä.

Tukipohjallisia tarjotaan monenmoisia. Miten niihin tulisi suhtautua?

Jalkaongelmiin perehtynyt lääkäri voi määrätä ja suunnitella oikeantyyppiset tukipohjalliset eli oikeammalta nimitykseltään jalkaortoosit. Jalkaortoosi on erityisesti suunniteltu tuki, joka asennetaan kengän sisään, ja joka kontrolloi jalan epänormaalia toimintaa ja liikkeitä ja/tai "keventää" (akkommodoi) jalan kivuliaita alueita.

Oikein suunniteltu jalkaortoosi voi korjata epänormaalia jalan toimintaa estämällä tai rajoittamalla jalan ja nilkan nivelten epänormaaleja liikkeitä. Tuloksena voi olla dramaattinen helpotus jalkaoireisiin.

Jalkaortoosit valmistetaan tavallisesti "kovista", jäykistä materiaaleista, erityisesti eri muovilaaduista (subortoleeni, polypropyleeni) tai hiilikuidusta. Niiden valmistamiseksi lääkärisi pitää ottaa ensin kipsimuotit jaloistasi. Sitten kipsimuotit muotoillaan jalkaongelmasi edellyttämällä tavalla ennen tukimateriaalin prässäämistä kipsimuotin päälle.

Huolimatta siitä, että tukimateriaali tuntuu sormin puristettuna kovalta, se kuitenkin ihmisen painon alla joustaa sopivasti sallien normaalin ns. pronaatioliikkeen. Siten jalkaortoosit eivät yleensä tunnu kovilta tai epämukavilta kengissä. Jäykät ortoosit kestävät tavallisessa käytössä useampia vuosia, joten uusimistarvetta on harvoin.

Jotkut potilaat, kuten esimerkiksi diabeetikot, reumaatikot ja kovin iäkkäät potilaat eivät yleensä siedä "kovia" jalkaortooseja. Niinpä heille tehdäänkin pehmeämpiä (ns.akkommodatiivisia) tukia, joihin voidaaan liittää "kevennyksiä" kipukohtien, kovettumien ja känsien kohdalle. Monia eri materiaaleja voidaan käyttää, kuten esimerkiksi kumia, korkkia, nahkaa ja erilaisia pehmeitä muovautuvia muovimateriaaleja ( esim.plastazote, Eva).

Erittäin tärkeätä on ennen jalkaortoosihoidon määräämistä tehdä OIKEA DIAGNOOSI. Ainoastaan jalkaongelmiin perehtynyt lääkäri voi diagnostisoida jalkaongelmasi joko jo pelkän lääkärintutkimuksen perusteella tai sitten käyttäen erilaisia diagnostisia tutkimusmenetelmiä, kuten esim.röntgen- ja/tai magneettikuvaus, ENMG-eli hermoratatutkimus ja erilaiset laboratoriotutkimukset.

Ainoastaan oikean diagnoosin perusteella voidaan määritellä asianmukainen hoitomenetelmä. Jalkaortoosi on yksi –tosin tärkeä - hoitomenetelmä monien muiden hoitomenetelmien joukossa. Esimerkiksi lääkehoidot, pistokset, fysikaaliset hoidot ja leikkaukset ovat usein ensisijaisia hoitomenetelmiä. Vain osalla jalkaongelmapotilaista jalkaortoosit ovat todella välttämättömiä.

Mikäli jalkaortoosi on tarpeen jalkaongelmasi hoidossa, ainoastaan jalkaan perehtynyt lääkäri voi määritellä ja suunnitella oikeantyyppiset ortoosit. Näitä ei pidä sekoittaa ns.valmistukipohjallisiin, joita niitäkin käytetään, ja jotka osalla potilaista saattavat tuottaa riittävän avun, varsinkin silloin kun ongelmat ovat suhteellisen lieviä.

Erityisesti olisi syytä olla varuillaan erilaisten tukipohjalliskauppiaiden suhteen, joilla on puuttuva tai epätäydellinen koulutustausta, mutta jotka pitävät itseään jalkaongelmien ja –tukien asiantuntijoina. He ovat "yhden asian kauppiaita", joilla hoitomahdollisuudet ja –menetelmät alkavat ja loppuvat "tukipohjallisiin".

Vain asianmukaisen koulutuksen saanut ja kokenut lääkäri voi diagnostisoida jalkaongelmia ja tarjota monenlaisia hoitomahdollisuuksia. Ongelmatilanteissa on voitava tarjota potilaalle muutakin kuin "tukipohjalliset" !

Mikä on vaivaisenluu? Milloin ja miten sitä tulisi hoitaa?

Vaivaisenluu on tavallisimpia jalan etuosan virheasentoja. Sitä voi esiintyä molemmilla sukupuolilla ja missä kulttuurissa tahansa. Eniten vaivaisenluuta tavataan länsimaisilla naisilla, jotka ovat tottuneet pitämään kapeakärkisiä kenkiä.

Vaivaisenluu on isovarpaan tyviluun ja jalkapöydänluun välisen nivelen virheasento. Kun isovarvas kääntyy kohti pienempiä varpaita, tyvinivelen sisäreuna muodostaa kiinteän, punoittavan, usein kivuliaan kyhmyn. Ukkovarvas voi lopulta työntyä seuraavan varpaan päälle tai alle, ja usein seuraavat varpaat muutttuvat vasaravarpaiksi.

Syinä vaivaisenluun muodostumiseen voivat olla perinnölliset tai synnynnäiset tekijät, sekä usein ns. ylipronaatio ja siihen toisinaan liittyvä latuskajalka. Virheellisen, kapeakärkisen ja korkeakorkoisen jalkineen käyttö altistaa vaivaisenluun syntymiselle silloin, kun jalassa on jo jokin rakenteellinen ja toiminnallinen perusvika. Kipu on usein seurausta kengän aiheuttamasta paineesta kyhmyn kohdalle tai virheasennon aiheuttamasta epänormaalista painonjakaantumisesta.

On tärkeätä, että jalkaongelmiin perehtynyt lääkäri arvioi vaivaisenluusi syyt, senhetkisen tilanteen ja esittää hoitovaihtoehdot, korjausmahdollisuudet, ja keinot, joilla estää tilan pahentuminen. Lääkityksellä voidaan ainakin tilapäisesti helpottaa kipuja, tai suojata kyhmyn alue paineelta käyttäen esim. silikoniorteeseja eli silikonista tehtyjä varvastukia tai yölastoja. Myös valitsemalla etuosastaan riittävän tilavat jalkineet voidaan vaivaisenluuhun kohdistuvaa painetta vähentää. Jalkaortooseilla voidaan toisinaan korjata jalan epänormaalia toimintaa, ja siten estää tai hidastaa virheasennon pahentumista. Monet potilaat pystyvät elämään koko elämänsä vaivaisenluunsa kanssa joko oireettomina, tai helpottaen oireita erilaisilla tuilla ja sopivilla kengillä.

Jo syntynyttä virheasentoa ei voida korjata muuten kuin kirurgisesti. Tärkein leikkausaihe on ilman muuta se, että vaivaisenluu on nimensä veroinen eli kipeä, ja vaikeuttaa elämää ja liikkumista monin tavoin. On luotettavasti osoitettu, että kivuliaan vaivaisenluun paras hoitomenetelmä on leikkaushoito. Muita leikkausaiheita voivat olla erittäin paha koko jalan etuosaan rakenteiden virheasento kivuliaine kovettuminen päkiässä ja toistuvasti tulehtuva vaivaisenluun kyhmy. Korjausleikkaus voidaan tehdä joskus myös kosmeettisista syistä.

Vaivaisenluun leikkausmenetelmiä on lukuisia. Minkä menetelmän lääkärisi valitsee riippuu iästäsi, yleisestä terveydentilastasi, röntgenlöydöksistä, virheasennon vaikeusasteesta ja monista muista tekijöistä. Useimmissa leikkausmenetelmissä poistetaan kyhmy isovarpaasi sisäsivulta. Lisäksi käytännössä aina tehdään jalkapöydänluun ns. osteotomia eli katkaisu sopivasta kohdasta ja luun osien asentaminen uuteen, korjattuun asentoon (Chevron, Mitchell, Scarf jne.). Pahimmissa vioissa voidaan tehdä myös jalkapöydänluun ja sitä vastaavan ensimmäisen kuutioluun välisen nivelen jäykistysleikkaus (ns. Lapidus-operaatio). Isovarpaan leikkauksen ohella tehdään tavallisesti myös pienempien varpaiden virheasentojen korjauksia (vasaravarpaat).

Perinteinen "vaivaisenluuleikkaus" eli debasaatio (Kellerin operaatio) tulisi jo meidänkin maassamme siirtää vähitellen historiaan ja tehtäväksi vain esim. vähän liikkuville vanhuksille ja reumaatikoille. Aktiivisesti liikkuville ihmisille debasaatio tuottaa valitettavan usein komplikaatioita, jotka vaikeuttavat liikuntaa. Tämä leikkausmenetelmä on suurelta osin aiheuttanut sen, että vaivaisenluuleikkauksella on kansan suussa hieman ikävä sivumaku.

Leikkaus voidaan yleensä tehdä polikliinisesti. Kipsausta ei tarvita, vaan erityinen hoitojalkine (esim. Darco) riittää mainiosti. Sauvakävely painorajoituksineen kestää leikkausmenetelmästä riippuen 2-6 viikkoa, ja lopullinen parantuminen työkuntoon vie tavallisesti 6-10 viikkoa.

Uusiutumisten estämiseksi (joka on mahdollista, mutta onneksi suhteellisen harvinaista) suositellaan jalkaortoosien käyttöä, mikäli ne on leikkausta ennen tehdyssä lääkärintutkimuksessa todettu välttämättömiksi. Lisäksi jatkohoitoon kuuluu kenkäneuvonta, koska jalkineilla on olennainen osuus vaivaisenluun synnyssä.