Latuskajalat

Jalka on monimutkainen rakenne käsittäen 26 luuta, lukuisia niveliä, nivelsiteitä, lihaksia ja jänteitä. Jokainen jalka on ainutlaatuinen, mutta kaikilla jaloilla on tietyt yhteiset ominaisuudet. Kaikissa jaloissa on periaatteessa 3 eri holvirakennetta: sisempi, ulompi ja etummainen jalkaholvi. Sisempi holvi on se, johon yleensä helpoimmin kiinnitetään huomiota, ja sen korkeutta pyritään arvioimaan. Valitettavasti ei ole olemassa minkäänlaisia selviä yksiselitteisiä kriteereitä siitä, milloin jalkaholvi on normaali ja milloin ei. Näköhavainto "matalasta" jalkaholvista ei ole diagnoosi !

Jalan monimutkaisesta rakenteesta ja toiminnasta johtuen matalaholviselta näyttävä jalka saattaakin olla toiminnallisesti aivan moitteeton eikä siten tarvitse mitään hoitoa. Toisaalta taas normaalilta näyttävä jalka saattaa olla pahastikin viallinen ja aiheuttaa vakavia ongelmia. Jos tukipohjallisia tarjotaan vain sillä kriteerillä, että jalkaholvit näyttävät matalilta, ei arvion suorittaja todennäköisesti ole ollut perillä perusasioista.

On siis erotettava toisistaan matalalta näyttävä, aivan normaalitoimintainen jalka, ja ns. patologinen latuskajalka toisistaan. Latuskajalka on epänormaali jalka, joka aiheuttaa kipu- ja rasitus- ja väsymisoireita jalan, koko alaraajan ja jopa selän alueelle. Tällaiselle jalalle ominaisinta on se, että se on "maksimaalisesti pronatoitunut" eli se toimii siten, että sillä ei ole iskunvaimennuskapasiteettia jäljellä – mitä tapahtuukaan autolle, jonka iskunvaimentimet eivät toimi!

Patologisen latuskajalan diagnoosi edellyttää jalan rakenteen ja toiminnan tuntemista, sekä kliinistä lääkärintutkimusta, ja usein siihen liitettynä kuvantamistutkimusta, esimerkiksi jalan kuormitusröntgenkuvauksen tekemistä. Nämä yhdessä antavat jalkaan perehtyneelle lääkärille kuvan siitä, milloin aktiivinen hoito on tarpeen.

Patologisen latuskajalan ensisijainen hoito on jalkaortoosit (ks.erillinen kirjoitus). Tehokkaimmat latuskajalkaan vaikuttavat ortoosit ovat joko ns.medial skive- tai inverted- tekniikalla tehdyt ortoosit, joiden vaikutus kantaluuhun ja sen asentoon. Kysymys ei siis ole jalkaholvin korottamisesta, kuten yleensä virheellisesti ajatellaan. Erikoistekniikalla valmistetut tuet saa vain asiaan perehtyneen ortopedian kautta.

Jalkaortoosit korjaavat jalan mekaanisten vikojen vaikutuksia, ja saavat jalat toimimaan tehokkaammin ja taloudellisemmin, koska jalkaan vaikuttavat deformoivat voimat vähenevät. Rasittuneet nivelet, nivelsiteet ja lihakset rauhoittuvat.

Jos ortoosihoito ei tuottaisi riittävän hyvää tulosta, on tarjolla leikkaushoito. Perinteisesti latuskajalan yhteydessä on tehty alemman nilkkanivelen jäykistysleikkaus, mutta aktiivisesti liikkuvan ihmisen jalkaan tätä toimenpidettä ei enää suositella ensisijaisena leikkauksena. Noin 10 vuoden aikana on Suomessa tehty kahden ortopedin toimesta jo kymmeniä latuskajalan rekonstruktio- eli korjausleikkauksia, joista valtaosassa on tullut erinomainen tulos. Leikkaus on iso, jatkohoito on melko pitkä, kipsausaika yleensä 2 kuukautta, ja jatkokuntoutus useampia viikkoja. Jalkaortoosia suositellaan käytettäväksi vielä ainakin 2 vuotta leikkauksen jälkeen. Leikkaus edellyttää tekijältään perehtyneisyyttä paitsi erilaisiin leikkaustekniikoihin, myös jalan biomekaniikan tuntemusta, koska leikkaustekniikka on kunkin potilaan kohdalla suunniteltava yksilöllisesti jalan rakenne-ja toimintavirheen perusteella.

Lapsilla ja nuorilla esiintyy myös oireellista latuskajalkaa, mutta valitettavan usein se jää havaitsematta, tai sitten hoitoa ei syystä tai toisesta katsota aiheelliseksi. Tosiasia kuitenkin on, että myös tämän ikäryhmän valituksiin jalkavaivoista tulisi suhtautua vakavasti, ja hoitaa silloin, kun pitää hoitaa. Jalkaortoosit ovat nuorilla yhtä hyvä hoitomenetelmä kuin aikuisillakin.

Lapsen jalan uusi leikkausmenetelmä on arthroereisis-tekniikka, jonka yhteydessä nilkan ulkosivulle tehdyn pienen ihoreiän kautta kantaluuhun kiinnitetään ruuvi. Ruuvi estää alemman nilkkanivelen kiertymisen sisäänpäin, eli se estää jalan painumisen latuskaksi. Leikkaus voidaan tehdän molempiin jalkoihin samalla kerralla. Kävely onnistuu miltei heti, ja n.1-2 kuukauden kuluttua lapsi pystyy liikkumaan normaalisti. Jalka muotoutuu normaaliksi, ja parin vuoden kuluttua ruuvit voidaan poistaa, eikä muita hoitoja tarvita. Leikkausmenetelmästä on USA:ssa saatu hyviä kokemuksia jo parinkymmenen vuoden ajalta, joten mitään kokeellista kirurgiaa se ei ole.

Arthroereisis tekniikkana ei ole vaikea, mutta leikkausindikaation asettaminen ja vasta-aiheiden tunnistaminen vaativat erityistä perehtyneisyyttä.